| Voisin kirjoittaa osikseen Friends Onlyksi ja aina silloin tällöin julkisesti.
Perjantaina oli CMX:n keikka Sirkuksessa. Keikka alkoi jo kahdeltatoista, niin ei tarvinnut paljoa odotella, vaikka sekään ei olisi ollut paha vaihtoehto. Mulla oli oikein hyvää seuraa ja taustamusiikkiakin oli kerrankin kiva kuunnella. Ei mitään tavallista baarijumputusta, onneksi. Olisi tehnyt mieli vähän humaltua, silleen aavistuksen verran, niin että hymyilyttäisi herkemmin ja voisi vähän kikattaakin, mutta eipä sitten ollut rahaa.
Päästiin katsomaan CMX:ää melko eteen (noin toinen rivi) ja siis mun mielestä se oli hyytävin ja dramaattisin keikka pitkään aikaan. Ne soitti melkein koko Talvikuninkaan ja kaikki sen kuunnelleet varmaan tietääkin miten hiton hieno levy se on. Mun mielestä se on jotenkin toisaalta niin traaginen ja mietin automatkalla takaisinpäin että mikä ihme olis hyvä adjektiivi kuvailemaan sitä. Ainakin "tunteita herättävä" on yksi. Täytyy ostaa kun tulee ensi vuonna myyntiin, vähän harmittaa kun missasin sen 8000 limited painoksen mutta Mikolla on se niin vähän lohduttaa. Myös CMX:n vanhaa tuotantoa löytyi keikkasetistä ja encoren hiljaiset "jazz-yömusiikki-biisit" unetti silleen sopivasti.
vain yksi yksityiskohta voi jäädä mieleen jäädä mieleen koko elämästä jokin valkea hehku päivän jo mentyä jokin katse kumppanin
Tänään oltiin katsomassa Rottatouille (jonka olin tosin nähnyt jo... lontooks parempi, ehdottomasti.) Mikon, Jessican, Teemun, Miican ja Sonjan kanssa ja huomenna menen tekemään työsopimuksen. Tulee kiireinen viikko!
En saa unta vaikka pitäisi. Voisin mennä katsomaan Heroessia. <3 Hemmetti ku mä menin additkoitumaan siihen. 10 jaksoa ensimmäistä tuotantokautta takana ja aina paranee vain. Heroes ja Lost on vähän sellaisia että niitä on kivointa katsoa monta jaksoa putkeen. |